Mannapuuroa ja sydämiä

Viime syksynä neuloin Alamalle villatakin Novitan Maxi langasta, joka oli silloin huippu edullista, euron kerä. Ohje on Suuri Käsityökerho -lehdestä, numeroa en tähän hätään löytänyt ja lankana oli jokin about saman paksuinen.
Lankahan on mukavan tuntuista, mutta neuloessa se halkeilee koko ajan.

No sitten napit jäivät ja jäivät (no oli se takki Alamalle kyllä isokin), kunnes viime viikonloppuna menimme serkun ylioppilasjuhliin Kuopijjoon ja toki Alamalle piti pinkin kukkamekon ja kukkahatun kanssa palttoo olla, olihan kyse puutarhajuhlista.
Siis eikun napin tekoon!
Kaapista löytyi laatikollinen vanhoja (melkein kovettuneita) Cernit-massoja. Sydämet tuli, vaaleanpunainen keskellä on glamour-väri. No samassa laatikossa oli myös neon-versiot näistä massoista, niistä tulee varmaan jotain todella upeeta!


Muuten takki oli vallan mainio esitys, mutta palatessamme juhlista hiha näytti tältä:

Kun otetaan huomioon että viikon tätä tekelettä muistaakseni tuhersin, niin ei taida loput kaapissa olevat Maxit mihinkään todella upeeseen työhön päätyä.
Miltä näyttää muiden Maxista tehdyt vaatteet pitämisen jälkeen?

Ja jotta juttu menisi vallan ihan ällö-vaaleanpunaiseksi-söpöilyksi, nautti Alama tänään vatkattua marjapuuroa.